Ajatuksia elämästä Elämänmuutos Innostus Itsetuntemus Kauneus, terveys ja hyvinvointi Kirjat Kurkistus elämääni Motivaatio Onnellisuus Ulos oravanpyörästä Unelmat

Totuus viimeisestä vuodesta

Melkoinen kasvun vuosi

Varoituksen sana: edessäsi on pitkä postaus, itseasiassa pisin postaukseni, mutta rehellisin ja täyttä asiaa. Jos sinua kiinnostaa enemmin turhat liibalaaba kirjoitukset, älä missään nimessä jatka lukemista. Sen sijaan, jos elämänmuutos, rohkea hyppy oravanpyörästä ja unelmien jahtaaminen kiinnostaa, jatka ihmeessä lukemista (riittävän ajan kanssa).

Kerron seuraavaksi oman tarinani, jotta sinä, joka painit samojen asioiden äärellä, voisit saada siitä lohtua, tukea, kannustusta, rohkeutta ja kaikkea tarvitsemaasi omalle elämänmuutos matkallesi. Asiaa aiheesta, josta harva rohkenee julkisesti puhua, vaikka se olisi äärimmäisen tärkeää. Älä anna oman tilanteesi valua niin pitkälle, kuin minun, vaan tee u-käännös unelmiasi kohti jo aiemmin.

Kun kutsu käy

Pitkään jatkuessa uupumukseen helposti tottuu ja sen helposti mieltää jo normaaliksi olotilaksi. Viimeisin vuoteni on kulkenut kuin vuoristorataa – välillä nousukausia ja välillä totaalisia itkupotkuraivari romahduksia, jolloin tuntuu, ettei mikään riitä eikä mistään suoriudu kunnolla. Se uupumus ja turhautuminen, kun töitä tekee niin helvetisti, mutta se ei näy muuta kuin huonontuneena olotilana ja jaksamisena. Kuitenkin takaraivossa kolkuttaa tunne, että on pakko vain kestää ja pakko jaksaa vielä hetken aikaa, ehkä se kohta helpottaa.

Vuosi sitten, en osannut kuunnella itseäni enkä tuntenut omia jaksamisen rajojani. Lopulta kehoni alkoi sairastelemaan jatkuvasti: ainaisia flunssa ja tulehduskierteitä, väsymystä, vatsakipuja, kuumetta, kireyttä ja muita fyysisiä oireita.

Oletko jo lukenut viimeisimmän postaukseni uupumuksesta?

Loppupelissä kuitenkin ne juonsivat juurensa psyykkeeni puolelta. Niiden tarkoitus oli saada minut pysähtymään, silloin kun mieleni ei siihen kyennyt ja laittaa miettimään elämän tarkoitusta ennen loppuun palamista. Havahduin tilanteeseen kuitenkin liian myöhään.

”Kipu ja tuska kutsuvat meitä elämän syvempään kohtaamiseen. Jos mieli ei kutsua kuule, käy kutsu kehon kautta” – Tommy Hellsten

P1010334-2

Usein jotain elämän pysäyttävää tapahtuessa, tulee havahtuneeksi tilanteeseen ja alkaa pohtimaan omia arvojaan uusiksi, elääkö niiden ja kaikkien syvimpien toiveiden mukaisesti ja mihin sen arvokkaan aikansa haluaa käyttää. Omalla kohdallani tällaisena pysäyttäjänä toimi vuoden takainen sairastuminen ja loppuun palaminen, kun taas jollain toisella se voi olla ikäkriisi tai arvojen ristiriitatilanne. Itse en kuunnellut mieleltäni tulleita merkkejä. Lopulta sairastuin ja se pakotti lepoon. Olin siinä vaiheessa jo niin pohjalla, että masennus kolkutteli ovella – mahdollisesti jopa käväisi oven raosta. Heräsin öisin hiestä märkänä elämäni hirveimpiin painajaisiin, näin harhoja, tiuskin muille, mikään ei tuntunut miltään (ei kiinnostanut edes enää ystävien näkeminen) ja menetin täysin itsearvostukseni. Ne harvat kerrat kun ystäväni halusivat tulla minua moikkaamaan, mietin vain mielessäni, mitä kaikkia kamaluuksia he päässään minusta ajattelivat (siis parhaat ystäväni, miksi ihmeessä ajattelin niin?) ja suoraan sanottuna, en ollut laisinkaan läsnä, en missään tai kenenkään kanssa.

Olin aina ollut vahva ja selvinnyt suuristakin painolasteista ja koska ulkoisesti pääpiirteittäin kaikki oli hyvin, koin etten tarvitse ulkopuolista apua vaan kyllä minä selviän itsekseni – aina selvinnyt niin miksei nytkin. Pian jo läheisenikin kehottivat menemään juttelemaan jollekin, kuka voisi pienentää painolastiani. Kun mukaan tulivat hysteeriset paniikkikohtaukset, oli aika myöntää tappioni ja luovuttaa yksinään taistelu. Se tunne kun ensimmäistä kertaa elämässä joutuu myöntämään itselleen, ettei pärjää yksin vaan tarvitsee apua (ja hei, se on täysin ymmärrettävää, ei pieni ihminen voikaan aina kestää kaikkea jos kuorma kasvaa liian isoksi). Kerron tämän myös siksi, jottei sinun tarvitsisi vitkutella niin pitkälle epämukavan ja uuvuttavan tilanteesi kanssa vaan voit laittaa sille pisteen jo hyvän sään aikaan. Oikeasti.

Minun oli pakko havahtua tilanteeseen. Oli tapahduttava muutos. Elämäni ei voisi jatkua näin.

P1010320

Pitkän ylöskapuamistaistelun myötä elämän arvoni ja ajatusmaailmani muovautui aivan uuteen uskoon

Päätin, että jatkossa kuljen oma onnellisuus edellä enkä toista enää samoja virheitä. Aloin miettimään kaikessa mitä tein, että nautinko siitä ja pääsinkö hyödyntämään sisäistä paloani kyseisessä asiassa. Aloin kyseenalaistamaan yhä enemmän yhteiskunnan ja työelämän edustavia arvoja ja normeja, siitä, että joku muu päättää elämäni raamit ja kaikki materian haaliminen. Ennen haaveilemani vakituinen työsuhde, josta saisi rahaa hienoon asuntoon, autoon ja muihin luksusmenoihin ja tavaroihin, olikin vaihtunut siihen, että kaipasin vain rauhaa, läheisiä ystäviä ja ikimuistoisia hetkiä. Halusin olla vapaa menemään ja tekemään milloin haluan, mitä haluan, ilman, että siihen tarvitsee kysyä lupaa joltain toiselta. Olin muuttunut ihmisenä ja arvojeni osalta. Olin päivittänyt unelmani, mutta jäänyt silti menneisyyteen roikkumaan – sellaiseen, joka ei vastannut nykyistä minääni.

Töissä olin kuitenkin satunnaisesti innostunut ja inspiroitunut ja pyrin myös jakamaan samaa innostusta muille. Sain hyviä ideoita ja pyrin edistämään niillä asioita työpaikallani. Jakamaan hyvää fiilistä ja nostamaan työhyvinvointia erilaisin tempauksin. Välillä kuitenkin tuntui, ettei minua ymmärretty tai arvostettu tarpeeksi. Tunsin itseni vieraantuneeksi ja sisäiset ristiraadat alkoivat kasvaa. Haaveilin sisimmässäni niin paljon muutoksesta, että toimin työpaikalla muutoksen puolestapuhujana, sen vastarintaa kohdatessa vahvana puollustajana ja kehitystyön kantavana äänenä. Tunsin tuskaa kehityksen hitaudesta ja siitä, ettei kaikkia visioita voitu toteuttaa vain sormia napsauttamalla. Näin jälkikäteen ajateltuna en kaivannut niinkään paljoa muutosta työhöni, vaan omaan elämääni. Suurin osa siitä muutostyöstä, mitä vein mukanani työpaikalle, olisi pitänyt tehdä omassa elämässäni.

P1010326

Ajattelutauko opintovapaalla

Loppuun palamiseni jälkeen ja muutaman kuukauden töissä ponnisteltuani, huomasin kuitenkin, että en ollut saanut takaisin sitä elämäniloa ja paloa työntekoa kohtaan. Tarvitsin kiperästi aikaa palautua, hengittää ja ottaa etäisyyttä työasioihin, jotka saivat minut ahdistumaan. Pysähtyä miettimään elämääni. Töiden vuoksi roikkumaan jäänyt koulukin piti suorittaa loppuun, joten jäin puolen vuoden opintovapaalle. Samaan aikaan toki pyöritin omaa yritystäni, kuten päivätöidenkin ohella olin jo pitkään tehnyt.

Aloin tehdä toimenpiteitä taas oman sisäisen palon ja potentiaalin esiin kaivamiseksi, laitoin oman hyvinvoinnin ykköseksi ja aloin tehdä asioita, joista nautin. Etsin uusia tapoja ja paikkoja ilmentää itseäni ja nauttia elämästä. Koin itseni kaikesta siitä rahantulon epävarmuudesta huolimatta onnelliseksi, vapaaksi ja pelkkä entiseen työhön paluun ajattelu puistatti.

Oli ihanaa saada tehdä asioita omatahtisesti ja kun vielä tiesi tekevänsä asioita itseään ja omaa elämäänsä varten, löytyi paloa ja motivaatiota tekemiseen ja olin vastuussa vain itselleni kaikesta. Heräsin välillä myöhemmin, nautin koirien kanssa tehdyistä pidemmistä kävelyistä – joskus jopa juoksulenkeistä, pidin lukuhetkiä kesken päivän, asiakasperuutuksen sattuessa kipitin salille tekemään välissä treenin ja palasin joko yrityksen tai opinnäytetyöni pariin.

Ravitsin mieltäni erilaisilla lukemisilla ja ystävien tapaamisilla sekä kehoani syömällä terveellisemmin, liikkumalla ja nukkumalla hyvin. Tunsin syvää kiitollisuutta, että tällainen elämäntapa oli mahdollista ja olin löytänyt päiviin omat rutiinit, joskus enemmän töitä tehden, joskus vähemmän. Kaiken kruunasi vielä kuuden viikon mittainen ulkomaanreissu, jossa toki pistettiin parisuhde pantiksi, mutta siitä huolimatta tunsin olevani elämäni huipulla, kaikkein vapautuneimmillani – se irtiotto tosielämästä, järjesti prioriteettini uusiksi ja muutospäätös sai vahvistusta.

Mutta sitten…

Tiesin, että halusin muutosta elämääni. Olin ristiriitojen myllerryksessä, mutta en ollut vieläkään valmis todelliseen irtiottoon, vaan kaipasin turvakaarta ympärilleni. Sen myötä päädyin toistamaan samaa vanhaa kavaa, koska pelkäsin sitä tulevaisuuden tuomaa epävarmuutta, varsinkin kun asunto- ja autolaina oli maksettava, tulipa rahaa joka kuukausi tai ei. Päädyin siis opintoni valmiiksi saatuani ja opintovapaani päätteeksi palaamaan vanhaan päivätyöhöni, edelleen omaa yritystäni siinä sivussa pyörittäen. Siis miksi ihmeessä, kun aikoja ei edes riittänyt kaikille asiakkaille, miksi palasin turvallisuuden perässä takaisin vanhaan?

Olen aina ollut elämässäni varmanpäälle pelaaja, mutta kuitenkin neuvonut muille toisin. Toistellut muille: ”Uskalla hypätä rotkoon, elämä kyllä kantaa!”. Olin valehdellut myös sisimmässä itselleni. Mieli teki mieli huutaa: ”En minä tällaista valinnut. En minä tällaista elämää halunnut elää.” Vaikka minäpä juurikin ne omat päätökseni olin tehnyt.

P1010332

Itsetuntemus ja itsensä kehittäminen tukena matkalla

Aloin lukea entistä enemmän itsetuntemuksen, itsensä kehittämisen ja elämänoppien kirjoja sekä kiinnostumaan muiden rohkeiden ihmisten elämäntarinoista. Kävin unelmaseminaareissa, etsin verkkokursseja netistä ja suunnannäyttäjiä, jotka olivat ottaneet oman elämänsä omiin käsiinsä, eivät välittäneet yhteiskunnan normeista tai epäilyistä, tekivät rohkeasti omaa juttuaan ja kaiken lisäksi matkustivat maailmalla (tekivät siis töitä mistä tahansa paikasta käsin). Aloin unelmoida elämästä Suomen ulkopuolella.

Mietin mistä saisin lisää aikaa ja mihin sen haluaisin käyttää. Mitä tekisin, jos raha ei rajoittaisi mitään ja unelmoin rohkeasti aarrekarttoja tehden. Saatoin pyöriä kerta toisensa jälkeen ympäri asuntoa, miettien turhien tavaroiden myyntiä muuttoa silmällä pitäen ja erilaisia keinoja kerätä rahaa säästöön. Tein listoja ja tavoitesuunnitelmia, aikatauluja ja budjetteja.

Vähän väliä sisälläni heräsi palo jotain uutta kohtaan – asiaa, mitä haluaisin uudessa elämässä tehdä ja toteuttaa. Aina uutta elämää ajatellessa sisälläni huokui vapaus ja onnellisuus. Nämä ovat selkeitä merkkejä muutostarpeesta ja sisimpäni kamppaili niitä ohjelmointeja vastaan, jota minuun oltiin syötetty jo lapsuudesta lähtien – niin yhteiskunnan ja ympäröivien ihmisten toimesta. Vasta tilanteen kasvettua todella epämukavaksi, sisin alkaa ymmärtää, että nuo ohjelmoinnit eivät kuulu itselle. Nämä havahtumiset kertovat, jos jokin ei ole enää hyväksi ja antaa vinkkejä uudelle elämänsuunnalle. Jokainen muuttuu elämän aikana, oppii ja kasvaa, joten on myös täysin ymmärrettävää, että tulevaisuudenkin suunnitelmia joutuu päivittämään tilanteen tasalle. On ihan okei muuttaa mieltään! Ei koko loppuelämää tarvitse perustaa jonkun aiemmin hyväksi koetun tai suunnitellun varaan.

P1010321

P1010323-2

Järki vastaan tunne

Sama työ, joka oli aiemmin mukavaa ja antoisaa, olikin muuttunut vastenmieliseksi. Jokin työntekijässä tai työssä oli muuttunut, minun tapauksessa molemmat. Mukavassakin työssä kasvaneet suorituspaineet, työn kuormittavuus, organisaatiomuutokset ja energiasyöpöt ihmiset vaikuttivat työnilon katoamiseen ja päivittäisiin ahdistushetkiin. Kuitenkin joskus läheiseksi ja mieleiseksi koetusta työstä on vaikeampi lähteä, kuin sellaisesta, johon ei ole juurikaan muodostunut tunnesiteitä. Muistissa oli kuitenkin niin paljon hyvää, opettavaisia ja antoisia hetkiä ja ihania työkavereita kuin asiakkaitakin. Usein paluuta niihin hetkiin tuli haaveilleeksi ja niiden toivossa nykytilannetta jaksoi kestää. Sen vuoksi muutospäätöstä usein pitkittääkin, vaikka olisi jo ehkä kasvanut ulos kyseisestä työstä tai työyhteisöstä, joka aiemmin itselle sopi.

Kun sisäiset ristiriidat kasvavat tarpeeksi suuriksi, ne ottavat todella mittaa toisistaan ja muutosprosessi käynnistyy. Usein siinä kohtaa jo ihminen on muuttunut, mutta olosuhteet ei, eikä vanhasta osaa päästää irti – asioista, jotka eivät enää palvele omaa tarkoitustaan. Vaikka tilanne olisi raastavan inhottava, usein tuo valheellinen sisäinen rauha voittaa ja vanhaan elämään jää väkisin selviytymään, antaen tulevaisuuden pelkojen toimia jarruna eteenpäin menemiselle. Kuitenkin kun olo alkaa olla useammin kurja, kuin hyvä, on aika tehdä muutos.

P1010316-2

Irtisanouduin mun vakituisesta päivätyöstä

Jos hyvä työ ottaa enemmän kuin antaa, niin onko se sittenkään paras työ sinulle? Se mieleen rakennettu turvallisuuden illuusio, mitä vakityön ja hyväpalkallisen työn tuoma varmuus, edut ja taloudellinen turva luo, voi koitua lopunikää kahlitsevaksi, ellei uskalla tehdä rohkeaa hyppyä siitä pois ja luoda tilalle uutta parempaa. Voi hyvinkin tuntua kiittämättömältä irtisanoutua vakituisesta työsuhteesta, kun monet muut samanaikaisesti hakevat jatkuvasti töitä niitä saamatta. Mielessä jyllää vain se, miten vaikeaa nykypäivänä on edes saada vakityötä ja sen turvin jäädä vanhaan roikkumaan.

Samanaikaisesti tunne taistelee järkeä vastaan. Sillä onhan työt vain töitä eikä niistä loppupelissä jää käteen kuin niiden opit ja mahdollisesti ihmissuhteita, mutta sen sijaan jokainen meistä elää vain yhden ainutlaatuisen elämän. Tuskin kukaan haluaa kiikkustuolissa vanhana pötkötellessä katua vääriin asioihin ja ihmisiin tuhlattua aikaa, unelmiensa ja itsensänäköisen elämän sivuun heittämistä ja vain jokseenkin tyydyttävän elämän elämistä – varsinkin kun silloin asioille ei enää mahda mitään ja on jo liian myöhäistä muutokseen.

Ja jos nyt omalta kohdaltani noita ainoita järkisyitä ajattelee, mitkä pitivät minua visusti kiinni vanhassa niin nykyisessä työmarkkinatilanteessa mikään ei ole varmaa ja esimerkiksi YT-neuvotteluja on vähän väliä jossain. Viiden viikon palkalliset lomat ja työterveyshuolto eivät välttämättä olekaan täysin korvaamattomia ja eläkemaksatus nyt voi muuttua tulevien vuosikymmenien mittaan täysin totaalisesti. Ja vain vanhasta irti päästämällä ja oven sulkiessa voi elämään virrata tilalle niin paljon uutta hyvää ja aueta ovia, joiden olemassa olosta ei edes tiennyt tai osannut kuvitellakaan. Paljonko vapaus ja hyvinvointi maksaa? Lopulta edes säännöllinen ja turvattu tilipussi ei riittänyt minulle jäädäkseni entiseen, vaan koin elämäni paljon arvokkaammaksi ja tärkeämmäksi.

Sen takia, irtisanouduin mun vakituisesta päivätyöstä ja aion panostaa kaiken innostukseni ja energiani omien unelmien jahtaamiseen – oman yrityksen kasvattamiseen ja toimenkuvan laajentamiseen. Mun unelma on päästä auttamaan ihmisiä – oli se sitten yhdet kulmat kerrallaan pelastamalla tai innostusta, rohkeutta unelmien toteuttamiseen ja hyvinvointia muille jakamalla.

P1010318

Oma hyvinvointi edelle ja unelmia kohti

Unelmat ja luovuus kasvavat ja voimistuvat erilaisissa ”välitiloissa”. Näitä välitiloja edustavat lomat, erilaiset sapattivapaat, työmatkat työpaikan ja kodin välillä, pitkät lenkit, siirtymät jostain johonkin. Hetket, jolloin ei voi suorittaa työtä tai arkea. Näissä välitiloissa myös luovuus ja intuitio vahvistuvat, jolloin ajatus kulkee vapaammin. Luovuus ja oivallukset mahdollistuvat parhaiten hetkinä, jolloin mieli lepää.

Lomilla kun stressi alkaa helpottua ja huolet väistyä sivummalle, voi nähdä ja oivaltaa kirkkaammin. Niitä kannattaa hyödyntää ja kirjaa asioita ylös. Yleensä vapaa työelämästä laittaa työn merkityksen oikeaan suhteeseen muun elämän kanssa ja palauttaa arvojärjestyksen kohdilleen.

Pysähdy hetkeksi ja mieti aivan tosissaan: Onko se missä olet nyt, sitä mitä elämältäsi toivot?

Onko elämässäsi sellaisia olosuhteita, tekemisiä tai ihmisiä, jotka eivät enää palvele sinua?

Olisiko sittenkin jo aika päästää irti sellaisesta, joka estää sinua menemästä eteenpäin, kehittymästä kohti parasta itseäsi ja elämästä yhä onnellisemmin? Mikä sinua OIKEASTI estää tekemästä niin?

Kävin ennen ammattikorkeakoulua Tiirismaan lukion, jonka motto oli: ”Älä tyydy vähään!” Näinpä, vasta nyt sen tosissaan sisäistää!

P1010324Elämälle uutta suuntaa itsetuntemuksella, unelmoinnilla ja suunnitelman laatimisella – Tee päätös ottaa vastuu omasta onnellisuudestasi!

En tiedä miten voisin tarpeeksi paljon kiittää Rositaa ja hänen kirjaansa Toimistosta travelleriksi – Matkaopas vapaampaan elämään*. Olen käynyt melkoisen muutoksien vuoden läpi ja vaikka tiesin pikkuhiljaa sisimmässäni, että oikea ratkaisu olisi lähteä vakituisesta päivätyöstäni ja panostaa vapaampaan elämään oman yritykseni kautta, olin niin liimautunut vanhaan tuttuun ja turvalliseen, että en edes osaa kuvitella, kuinka pitkään olisin päätöksen tekoani vielä pitkittänyt ilman hänen kirjaansa ja häneltä saamaani henkilökohtaista tukea.

Kun löysin Rositan tekstit, ne olivat kuin suoraan minulle kirjoitettu. Huomasin palaavani hänen sivuilleen kerta toisensa jälkeen samalla unelmoiden oravanpyörästä pois hyppäämisestä. Sain maistiaisen hänen kirjansa alusta ja voi luoja, kuinka koukutuinkaan. Minun oli aivan pakko saada loppuosa kirjasta heti käsiini, eikä kauaakaan kun olin jo naputellut e-kirjan ostoskoriini ja samantien lukemassa sitä (saat muuten lukijanani 10 % alennuksen kassalla syöttämällä koodin ”Roosaeveliina” sekä kirjalle 14. päivän tyytyväisyystakuun).

En malttanut lopettaa lukemista, en sitten millään. Kirja antoi helpotusta ja ymmärrystä tunteilleni, joiden kanssa olin paininut jo pitkään. Oli niin helpottavaa lukea siitä, kuinka joku toinen oli käynyt samat tuntemukset ja vaiheet (mukaan lukien opintovapaan ajattelutaukona) läpi. Myös tämä teksti huokuu paljon samaa kuin kirjassa – sitä ei voi välttää, sillä kirjan teksti on niin iskostunut päähäni oman tarinani ympärille. Se toimi minulle silmieni avaajana.

Rosita jakoi oman muutostarinansa vastoinkäymisten ja virheiden oppien kera minulle kirjan muodossa. Siis aivan totta, hän tarjosi suoraan tärkeän tiedon, jotta minun ei tarvitsisi tehdä samoja virheitä tai asioita niin hankalasti, mutta ennen kaikkea valmiin suunnitelman, miten edetä järkevästi tunteista päätöksentekoon ja sen jälkeiseen uuteen vapaampaan elämään – mukaan lukien rahataidot ja erilaiset uuden elämän rahoitus vaihtoehdot/menetelmät. 

Minulle kirja oli kuin universumin käsky! Ja rehellisesti en tiedä miten paljon helpommaksi hyppyäni vanhasta, tutusta ja turvallisesta uuteen epävarmempaan, mutta onnellisempaan ja vapaampaan elämään olisi voinut tehdä, kuin tällä kirjalla!

Ja lopuksi voit onnitella itseäsi jos pääsit tänne asti, melkoinen suoritus! Hyvä sinä!
*Postaus sisältää suosittelulinkin. Linkin klikkaaminen ai aiheuta sinulle kuluja, eikä minulle tuloja, joten voit rauhassa vierailla sivulla ja miettiä ostopäätöstäsi niin pitkään kuin haluat. Suosittelen vain niitä tuotteita, joita olen itse testannut, käyttänyt ja todennut toimiviksi.

You Might Also Like...

38 Comments

  • Reply
    Johanna
    04/04/2018 at 00:16

    Tällä hetkellä osaan niiiiin sata % samaistua tähän tekstiin mulla sama tilanne nyt, että oon ollu ihan romahdus pisteessä ja myöntänyt itselleni että olen loppuun palanut ja että tarvitsen apua. En ikinä ole sitä itselleni myöntänyt,koska pitäisi olla vahva ja jaksaa aina ja kyllä mä pärjään asenne. Olen alkanut pikkuhiljaa tavoittelemaan sitä mitä todella haluan tehdä ja alan olemaan taas päivä päivältä onnellisempi ja tyytyväisempi,vielä siihen on matkaa ja paljon mutta hitaasti ja rauhassa niin uskon, että pystyn vielä saavuttamaan saman kuin sinä. Todella hyvä teksti 🤗

    • Reply
      roosaeveliina
      04/04/2018 at 00:19

      Kiitos kun rohkenit laittaa viestiä!❤️ Super hyvä, että oot tiedostanut tilanteen ja suuntaamassa jo ylöspäin! Virtuaalihalaus sinulle!😘

  • Reply
    Sanna
    04/04/2018 at 07:54

    Tää kyllä sai miettimään sitä kun itsekkin ollut 9v samassa työpaikassa mutta viimeiset 6v oon ollu vain koska valkituinen rahan lähde ja ei uskolla vaihtaa, mutta ei se tosiaan niin mene tää kyllä auttaa päätöstä tekemään ja tosiaan haluan työn jonne kiva mennä josta myös nautin ❤️ Kiitos tuhannesti kirjoituksesta 🙏

    • Reply
      roosaeveliina
      04/04/2018 at 07:56

      Sitä kannattaa miettiä, just et mitä se hyvinvointi ja onnellisuus maksaa! Joskus vähemmälläkin voi oppia tulla toimeen kun karsii kuluja ja tilalle saa niin paljon onnellisuutta. Suosittelen ehdottomasti sinun tilanteessasi lukemaan tuon toimistosta travelleriksi (vaikka ei maailmalle tahtoisikaan, tarjoaa hyvät avut ja vinkit juurikin vakituisesta työstä lähtemiseen)☺️ Kyllä se sun unelmaduuni vielä löytyy, kun vaan tekee sille tilaa!❤️

  • Reply
    Sanna
    04/04/2018 at 08:03

    Jooo se on kyl luettava,:) tää oli kyllä tosi silmiä avaava postaus.. nauti uuden ajantuomasta ”vapaudesta” ❤️🙏

    • Reply
      roosaeveliina
      04/04/2018 at 08:09

      Aivan varmasti nautin!😍

  • Reply
    Mirja
    04/04/2018 at 08:39

    Voi Eve!
    Mä niiiiiiiiiiiin tiedän tän tunteen. Kaikkineen paniikkeineen ja huonoinen oloineen ihan liiankin hyvin.
    Onneks aina on valoa tunnelin päässä ❤

    • Reply
      roosaeveliina
      04/04/2018 at 08:51

      Loppu hyvin kaikki hyvin ❤️

  • Reply
    inna
    04/04/2018 at 09:29

    Erinomainen teksti! Itse juuri tuossa koukussa, lainat ei lyhene itsestään ja terveydentila heittelee.. tässä kohtaa vakituinen työ on plussaa. mutta työt itsessään tuo ahdistusta vaikka olen sairaslomalla. ei pitäisi olla näin.
    Kiitos kirjoituksesta, oot mahtava! Ja kaikkea hyvää sinulle! ❤

    • Reply
      roosaeveliina
      04/04/2018 at 09:32

      Suosittelen suakin lukemaan ton Toimistosta travelleriksi, varmasti auttais myös sun tilanteessa! Kiitos ja kaikkea hyvää!❤️

  • Reply
    Iida
    04/04/2018 at 10:38

    Huh! Ei sanat riitä… Oon todella onnellinen sun puolesta ❤ itsellä on vielä vasta muutos alkamassa. Sitä en tiedä milloin se alkaa enkä tiedä sitäkään mistä lähden kaikkea purkamaan, mutta vihdoinkin pystyn myöntämään itselleni että näin ei ole hyvä. Tarvitsee ottaa se suuri pelottava harppaus oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Olen aina itsekkin kokenut olevani yrittäjätyyppi. Uskon että rakastaisin olla oman itseni pomo 😍 vihaan kun joku on sanomassa millon täytyy tulla töihin ja milloin sieltä saa lähteä… Pakko kyllä lukea tuo kirja! Vaikuttaa niin superilta 😍 Olet Eve ihana! 😘 Kaikkea hyvää sulle! ❤

    • Reply
      roosaeveliina
      04/04/2018 at 10:39

      Ihan huippua, että teksti kolahti sinuunkin!😍 Rohkeasti vaan hyppy tuntemattomaan ja kohti unelmia, se kannattaa aina!❤️ Tsemppiä sulle myös!😘

  • Reply
    Iida
    04/04/2018 at 10:59

    Juu näin olen aina ajatellutkin ja näin aion myös tehdä!💪 Harmi vaan kun ihmisen tarvitsee eka kasvaa siihen ajatukseen ensin ennen kuin pystyy lähtemään toteuttamaan ne toiveet ja tavoitteet. Jotenkin me niinkun ajatellaan, mutta ei kuitenkaan ikinä tarpeeksi. Me ei nähdä sitä mikä meidän kuuluis nähdä vaa me nähdään just vaan se miten sillä hetkellä ajatellaan. Ihan ku pään ympärillä ois sellanen tumma harmaa verho joka peittää näkyvyyden sen onnellisuuden ja vapauden tieltä ja samalla oma sisäinen ääni vaan sanoo että ”ei kannata yrittää, et kuitenkaan pysty” ja ”tässä on ihan ok olla joten kyllä tää tässä menee” Jos nyt saat selkoa mitä tarkoitan 🙈😄😄 mutta tajusin että ei, se ei ole hyvä että asiat on vaan ok. Tottakai oman elämän on paljon tärkeempää olla paljon enemmän kun vain OK! Miten muuten päädyit tekemään kulmia ja kävitkö jonkun koulutuksen niihin? 😊 En tiedä vieläkään mitä työkseni tekisin, mutta on sellainen visio että jotain kauneuteen liittyvää se voisi olla 😉 ja kiitos paljon tsempeistä! 😘

    • Reply
      roosaeveliina
      04/04/2018 at 11:06

      Sepä juuri! Mutta kasvu on välttämätöntä, että mieli pysyy ruumiin mukana!☺️ Ja ymmärrän erittäin hyvin mitä tarkoitat! Ja yleensä juuri erilaisissa välitiloissa (lomalla yms) kun asioihin ottaa etäisyyttä, se verho rakoilee ja elämän arvot alkaa priorisoitua oikeaan järjestykseen!❤️ Innoistuin tekemisestä ystävän kautta ja sit lähin extemporee kouluttautumaan kun piti tulla pitkä reissu, jonka vuoksi olin perunut kaikki menot ja säästänyt rahaa, mutta kun se peruuntukin ja rahaa ja aikaa jäi yli niin koin sen loistavana mahdollisuusena panostaa itseeni ja ettiä uutta suuntaa elämälle! Siitä se sitten lähti ja jo koulutuksesta palauttua kotiin olinkin jo yön aikana perustanut yrityksen ja viemässä hommaa satasella eteenpäin!❤️

  • Reply
    Iida
    04/04/2018 at 11:15

    Pitää muuten täysin paikkansa! 😍😊 oii vautsi kuulostaa niin mahtavalta! 💪😍 tsemppiä jatkoonkin! 😊 ja mukavaa kesän odottelua! ❤

    • Reply
      roosaeveliina
      04/04/2018 at 11:33

      Sitä samaa!😍❤️

  • Reply
    Iida
    04/04/2018 at 11:46

    Kiitos! 😍❤

  • Reply
    floralys—
    04/04/2018 at 21:25

    Olen ammatiltani opettaja ja tässä työssä jaksaminen on tärkeää. Nautin työstäni suuresti ja en voi kuvitella tekeväni mitään muuta. Tekstisi oli todella puhutteleva ja itseäni herätteli kohta energiasyöpöistä ihmisistä ja eteenpäin menemisestä. Juuri tänään kirjoitin itselleni päiväkirjaan ylös ajatuksia erään miehen suhteen. Olemme tunteneet vuoden; alussa oli molemminpuolista ihastusta mutta nykytilannetta en tiedä. Olen käyttänyt valehtelematta viimeiset puoli vuotta elämästäni asian miettimiseen ja pohtimiseen – tuleeko meistä jotain? Ollaanko me vaan kavereita? Järki sanoo meidän olevan vain kavereita, mutta sitten tulee perään ajatus ”entä jos”. Entä jos tää on se mun ihminen? En ole tämän takia suostunut kenenkään muun treffipyyntöön. Niin typerää kun syvällä sisimmässä tiedän miten asiat ovat, vaikka siitä ei ole puhuttu! Tämä epätietoisuus on kuitenkin ruennut ahdistamaan minua todella paljon ja tekstisi luettuasi tajusin sen niin selkeästi – olen tuhlannut viimeiset puoli vuotta aikaani, energiaani ja jaksamistani tähän asiaan. Nyt on aika muuttaa jotain, koska tällä tavalla en voi tilannetta enää jatkaa. Nyt on se hetki, että joko kysyn asiasta suoraan tai sitten päästän irti ja menen eteenpäin. Olisin voinut käyttää viimeisen puolen vuoden murehtimiseen käytetyn ajan paljon paremmin.

    • Reply
      roosaeveliina
      04/04/2018 at 21:47

      Kiitos kommentistasi ja mukavaa, että olet mieluisessa työssä!😍 Hienosti prosessoitu ja kiva, että tekstini pystyi auttamaan sinua siinä!❤️ Nyt vaan rohkeasti härkää sarvista ja kysymään mikä tilanne on! Tsemppiä!😘

  • Reply
    Laura
    05/04/2018 at 08:18

    Kiitos suunnattomasti sinulle tästä blogista, olen ihan koukussa! 😍 Itsekin olen alkanut tietoisesti panostamaan henkiseen hyvinvointiin ja alkanut tekemään muutoksia sitä kohti.
    Aloitin viime syksynä työn ammatissa, joka ei loppupeleissä edes opiskeluaikana tuntunut omalta. Vaikka työ on toisinaan ihan ok, suurimpina osina aamiaista ahdistaa mennä töihin. On myös ollut unettomuutta, ahdistuneisuutta, sairastelua ja kaikkia muita klassisia pitkittyneen stressin oireita. Oikeastaan vasta nyt olen havahtunut että elämä ei voi jatkua näin, en halua elää elämääni tällä tavalla, stressaten ja ahdistuen lähes joka päivä.
    Olen päättänyt tehdä muutoksen, suunta ei ole vielä selvä että mitä lährisin tavoittelemaan mutta eiköhän se tästä selkene. 👊 Elämä pitää uskaltaa ottaa omiin käsiin, kukaan muu ei minun puolestani näitä muutoksia tee.
    Olet ihanan inspiroiva ja sydämellinen tyyppi. Mukavaa kevään odotusta! ❣️

    • Reply
      roosaeveliina
      05/04/2018 at 09:08

      Ihan super, että oot saanut noin paljon teksteistä irti!😍 Rohkeasti vaan unelmia kohti, ja monet kirjat voi auttaa tuntemaan itseäsi paremmin ja hahmottamaan mitä haluisit elämälläsi tehdä! Pari vahvasti työhön liittyvää kirjaa, joita sun tilanteeseen suosittelen niin tuo yllä mainittukin Toimistosta travelleriksi ja sit toisessa (5 kirjaa, jotka muuttavät elämäsi -postauksesta) Unelmahommissa! Kaikkea hyvää sulle!❤️

  • Reply
    Marus
    05/04/2018 at 18:15

    Voin hyvin samaistua sun tekstiin, saman olen käynyt läpi pari vuotta sitten uupumuksineen ja paniikkeineen. Kesti kyllä hetki tajuta et juuri elämänmuutoksilla balanssin löytää takaisin elämään! Ja just et rohkeasti uusia juttuja kohti. Mutta kaikki kasvattaa, on käynyt syvällä pohdiskelemassa mitä haluaa elämältä ja mikä todella tekee onnelliseksi❤ Mutta lopulta entistä vahvempana ja itsetietoisempana eteenpäin😉 Hienoa lukea avoimia ja rohkeita tekstejä!

    • Reply
      roosaeveliina
      05/04/2018 at 19:35

      Hienoa löytää kanssatovereita, vaikkakin aika harmillisten aiheisen parista!❤️ Ja noinhan se on, itsetuntemuksen kautta oikeisiin valintoihin ja onnellisuuteen!☺️ Kiitos sulle!❤️

  • Reply
    Mira
    05/04/2018 at 19:37

    Ihan supermahtava postaus Eve! Osu ja uppos kyllä! Tuli vieläpä tosi hyvään saumaan kun itse pääsiäisen pyhinä tein päätöksen luopua negatiivisista ja energiasyöpöistä ihmisistä elämässäni ja niinhän se pitkä ja raskas parisuhde päättyi sitten! Asia jota olin jo pitkään pohtinut ja tiesin kyllä mitä pitää tehdä mutta jotenkin päätöstä siirsi aina siihen kuuluisaan huomiseen! Sun blogista ja sun jakamista kirjavinkeistä sain lopulta voimaa ja sysäyksen tehdä sen mitä piti vaikka pelottikin hiukkasen!
    Mutta nyt olo on kuitenkin niin mahtava ja helpottunut ja tuntuu että iso taakka on pudonnut harteilta! Tulevaisuus näyttää tosi ihanalta nyt ja taivas on rajana!
    Kiitos sinulle oikeasti niin paljon tästä blogista! Tämän blogin ja sun tekstien ansiosta pääsin irti myrkyllisestä ja alistavasta parisuhteesta!💚

    • Reply
      roosaeveliina
      05/04/2018 at 19:39

      Merkitsee mulle tosi paljon, että mun teksteillä on ollut noin suuri merkitys!😍 Wauu oot kyllä ollu rohkee, mutta varmasti hyvä päätös! Tosi isot jaksuhalit ja nyt vaan täysillä eteenpäin, oma onnellisuus edellä!😘❤️

  • Reply
    Miia
    06/04/2018 at 14:02

    Moi! Eksyin sun blogiin ihan sattumalta ja täytyy sanoa että parempaa hetkeä tän lukemiseen ei ois voinu olla. Oon jäämässä parin viikon päästä 10kk opintovapaalle ”että saan opinnot loppuun”, mutta todellisuudessa mulla on takaraivossa ollu ajatus siitä että sinä aikana saan hengittää ja pääsen hetkeks pois tästä oravanpyörästä. Jotenkin nyt vasta tän sun tekstin luettuani mä tajusin että ei hitto, sehän on sitä ajatystyön aikaa ja mä saan oikeesti vapauden pohtia elämän suuntaa ja sitä, mitä oikeesti elämältä haluan! Ihan hirvee into ja odottava fiilis vaikka se rahantulo ei sinä aikana ookaan taattua. Kiitos tästä tekstistä ❤😊

    Mä opiskelen sosiaalipsykologiaa ja oon opintojen aikana perehtyny paljon elämän muutoksen psykologiaan. Sun tekstistä tunnistin sellasen ilmiön kun psykologinen epifani, mistä tein tutkielman jokin aika sitten. Se meinaa sitä hetkee kun koko elämää ja arvomaailmaa koskeva muutos käynnistyy ja useinkaan siitä ei oo koskaan paluuta entiseen. Tuska ja kärsimys korvautuu onnellisuudella ja just sillä fiiliksellä että on vapaa ja kaikki on mahollista. Aika siistiä.

    Ironista sinänsä että asiaan pysähtymisestä huolimatta ite roikun tässä tilanteessa että kaipaan kovasti muutosta ja yhteiskunnan asettamat normit ahdistaa. Onneks kohta on aikaa pohtia ja suunnitella!

    Summa summarum: kiitos tästä postauksesta, tää oli tosi tärkee lukee just nyt! Kaikkea hyvää sulle ja rohkeutta uuteen elämään 😊

    – Miia

    • Reply
      roosaeveliina
      06/04/2018 at 14:06

      Kiitos kommentista ja uudesta tiedosta!😍 Opintovapaa antaa kyllä tilaa hengittää ja aikaa ajatella ja laittaa elämän arvojärjestyksen uusiks! Toivottavasti saat siitä ajasta paljon irti ja löydät mihin suuntaan haluaisit jatkaa sen jälkeen!❤️ Kiitos kannustuksista sekä ihanaa kevättä ja isot tsempit sulle myös tulevaan!😍❤️

  • Reply
    Ira
    06/04/2018 at 21:24

    Vau, miten hyvin kirjoitettu ja niin selkeästi! Tämä on kuin minun elämästäni kerrottu! Olen tässä viime päivät pohtinut sitä, että pitäisikö kouluttaa itsensä vielä uuteen ammattiin oppisopimuksella. Olen ollut useamman vuoden kaupanalalla ja ajoittain tunnen olevani väsynyt sekä ylikuormitettu. Olen kiukkuinen kuin pieni ampiainen! Lääkärikin totesi, että taitaa olla liian monta rautaa tulessa 🔥 Olen vajaa 30v ja minulla on pieni lapsi joten oppisopimuskoulutus olisi järkevin vaihtoehto minulle, myös rahallisesti. Rakastan leipomista ja itsensä haastamista siinä joten haaveilen ehkä salaa kondiittorin urasta 🍰

    Kiitos vielä tästä postauksesta ja varmasti jään seuraamaan blogiasi 🍬🍬

    • Reply
      roosaeveliina
      06/04/2018 at 22:44

      Ihanaa kun jätit kommenttia!💖 Omaa sydäntään kannattaa kuunnella ja vielä ehtii tekemään elämänmuutoksen jos mieli halajaa muuta kuin nykytilanne on! Enemmän sen tekemättä jättäminen voisi myöhemmin harmittaa! Nyt vaan rohkeasti laatimaan tavoitteita ja pikkuhiljaa suuntaat kohti unelmia! Kaikki on aina mahdollista kun vaan tarpeeks paljon sitä haluaa!😘❤️

  • Reply
    Rosita - Matkaopas vapauteen
    07/04/2018 at 06:51

    Kiitos Eve sulle tästä postauksesta <3 Mä oon niin iloinen, että tuo mun kirja ja postaukset ovat resonoineet sulle ja osuneet niihin kokemuksiin ja tuntemuksiin, joita oot käynyt viimeaikoina läpi. On mahtava juttu, että havahdut jo tuossa vaiheessa kyseenalaistamaan asioita ja kuuntelemaan omaa olotilaasi, etkä joskus vuosikymmenen tai useamman päästä, niinkuin monelle käy ja parhaat hetket omien unelmien jahtaamiseen ehkä jo luisuneet ohi.

    Elämän tarkoitus ei tosiaan voi olla suorittaminen tai sinnittely hampaat irvessä päivästä ja vuodesta toiseen, vaan kasvaminen ja kehittyminen sillä omalla polulla, kohti niitä omia päämääriä ja unelmia kulkien. Myös nuo päämäärät ja unelmat on syytä päivittää aika-ajoin, koska me ihmiset muututaan (onneksi) ja sitä myöten ne unelmatkin muuttuu. En mäkään ois ikinä joskus kolmekymppisenä uskonut, että nelikymppisenä elän simppeliä elämää maailmalla kuljeskellen, murto-osalla aiemmista tuloista ja oon onnellisempi ja seesteisempi kuin koskaan. Kuormituksen jäljet toki vielä näkyy ja tuntuu, mutta ei haittaa, kun voi tehdä elämästään nyt viimein täysin omatahtisen ja ittensä näköisen.

    Uskon, että nämä sun rohkeat valinnat tuo ihan uutta onnea ja kipinää sun arkeen, monin verroin mielekkäämmän suunnan elämään ja samalla innostaa myös muita pysähtymään oman tilanteensa äärelle. One life, baby, one life.

    • Reply
      roosaeveliina
      07/04/2018 at 08:54

      Sun kirjasta muodostu mulle kyllä vahva voimavara ja heti kun mieli haastoi ja alkoi empimään, ei muutakuin kirja käteen ja heti tuleva päätös oli jo paljon selkeämpi!☺️

      Ja aivan varmasti tuo tai sen oon ehtinyt huomaamaan jo heti viimeisen työpäivän jälkeen. On ihan kuin taivas ois revennyt ja laskenut portaat alas, joita pitkin lähteä kipuumaan unelmia kohti – on tilaa hengittää ja aikaa tehdä asioita, mistä tykkää ja mitkä saa tuntemaan olevansa elossa!🤩🦄

  • Reply
    Tiina
    07/04/2018 at 10:09

    Mulla on niin samanlaisia fiiliksiä. Kohtuu hyväpalkkainen vakityö alkaa tosissaan tympiä ja haluaisin tehdä töitä itselleni, kun vain tietäisin mitä tekisin ja voisin olla varma, että se kannattaa.

    Vakituisessa työssäni olen joutunut kokemaan syrjintää ja epäoikeudenmukaisuuksia. Kroppa alkaa pettää ja tiedostan syyt siihen. En vain uskalla lähteä vielä, sillä en tiedä mitä tulevaisuudessa tulisin tekemään.

    Vaikea tilanne, mutta onneksi löysin blogisi!

    • Reply
      roosaeveliina
      07/04/2018 at 10:51

      Kiva kun jätit kommenttia! On jo ensiaskel ymmärtää kaipaavansa muutosta!💖

      Itsetuntemuksen kautta voi oppia paremmin ymmärtämään minkä tyyppisistä asioista nauttii ja haluaisi työskennellä niiden parissa. Suosittelen lukemaan paljon itsetuntemuksen ja itsensä kehittämisen kirjoja, ne on minullekin toimineet silmiä avaavana! Ja tietenkin kokeilemaan paljon erilaisia asioita ja tunnustella, mistä nauttii! Kun pikkuhiljaa alkaa ymmärtämään, mitä sisimmässään tahtoo, voi alkaa tekemään niistä tavoitteita ja suunnitelmilla askelia niitä kohti!

      Itsekin juuri omaa yritystä aloitin päätyön ohessa ja pikkuhiljaa toiminnan kasvattamista ajan mittaan. Sivutoiminen yrittäjyys on pieni riskinen tapa kokeilla omia siipiään!🦄

  • Reply
    Viivi
    10/04/2018 at 20:45

    Mä uskon että universumi ohjaa meidät aina just sinne, minne pitää. Löysin tän sun blogin niin sattumalta kuin vain voi, ja hämmästyin miten heti tää uusin teksti oli NIIN osuva mun tämän hetkiseen elämäntilanteeseen. Mä olin jo mun unelmien alalla töissä, mutta jouduin työttömäksi ja puolen vuoden työnhaun jälkeen lähdin opiskelemaan uuden, ”järkevän” ammatin. Päällepäin varmaan näyttää, että olen nyt löytänyt paikkani, kun mulla on vakituinen työpaikka ja varaa matkustaa ja shoppailla yms. Oikeasti kaipaan takaisin sinne unelma-ammattiini. Ihanaa lukea että sä oot päässyt tuohon tilanteeseen josta mäkin haaveilen, itse olen vielä täällä umpikujassa etsimässä ratkaisua. 🙂

    • Reply
      roosaeveliina
      10/04/2018 at 20:56

      Mä uskon vahvasti myös siihen, että Universumi ohjailee ja kaikella on tarkoitus! Ihanaa, että löysit tänne!❤️ Ompa harmillista kuulla! Mutta onneks koskaan ei oo liian myöhäistä tehdä muutosta eli nyt vaan rohkeasti nokka eteenpäin kohti omaa unelmaduunia!😘

  • Reply
    Universumin voima, johdatus ja merkit. Tekstit, ihmiset ja unet apuna.
    11/04/2018 at 15:53

    […] ja asioiden syy- ja seuraussuhteisiin. Varsinkin yhden elämäni vaikeimpien päätösten saralla (vuoden vitkuteltuani vakituisesta päivätyöstäni irtisanoutumista), aloin huomaamaan, että universumi oikeasti johdattaa meitä ja tarjoaa merkkejä, näyttääkseen […]

  • Reply
    T
    11/04/2018 at 23:50

    Olipa vaan aivan tajuttoman osuva ja hyvin kirjoitettu teksti! Päädyin blogiisi ihan sattumalta instan kautta ja olipa hyvä että törmäsin tähän postaukseen. Antoi kyllä ajattelemisen aihetta! Itsekin olen paininut tosi samanlaisten ongelmien ja ajatusten kanssa. Eritoten kolahti tuo ”oravanpyörä” – sana, jolla itsekin oon läheisilleni kuvannut sitä fiilistä joka on töiden, koulun, omien unelmien ja elämän suhteen ylipäätään. On jotenkin niin ristiriitaiset fiilikset siitä mitä uskaltaa tehdä ja minkälaisia unelmia tavoitella koska takaraivossa kolkuttaa ajatus siitä mikä on meidän yhteiskunnassa ”hyväksyttävää” tai arvostettavaa. Tuntuu myös että hyvin käsi kädessä kaikki psyykkisen sekä fyysisen puolen oireilut kulkee tällaisten pohdintojen kanssa. On ”helppo” uppoutua työhön ja laiminlyödä omaa terveyttä jos oma elämä muutenkin tuntuu vähän junnaavan paikoillaan. Voi hitsi, tästä aiheesta vois kirjottaa vaikka kuinka paljon! En ihmettele että tää sun postaus levisi näin pitkäksi 😀 Mutta kiitos ajattelemisen aihetta antaneesta tekstistä!

    • Reply
      roosaeveliina
      11/04/2018 at 23:54

      Hei kiitos kommentista, kiva löytää kohtalon tovereita ja näistä vois tosiaan keskustella vaikka kuinka pitkään! Joo yleensä se on se oma terveys ja hyvinvointi mistä ensimmäisenä karsitaan töiden vuoksi, vaikka sen pitäisi mennä juuri toisinpäin :/ Kaikkea hyvää sulle ja tsemppiä tulevaan!❤️

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: