Ajatuksia elämästä Elämänmuutos Innostus Itsetuntemus Kauneus, terveys ja hyvinvointi Kurkistus elämääni Motivaatio Unelmat

Riittämättömyyden tunne

Mun täytyy heti näin ensi alkuun pahoitella hiljentymistä ja postaustahdin hidastumista täällä blogin puolella viime aikoina. Hengissä ollaan, mutta oon arponut nyt viime viikot kirjoittamaan ryhtymisen ja sohvan välillä. Mulla on ollut viime viikot sellasta hullunmyllyä, että saan oikeasti jo ylpeänä taputtaa itseäni selkään siitä kaikesta työmäärästä ja to-do-tehtävistä selviämisestä. Ja sen ohella vielä koittanut pitää omasta jaksamisesta ja hyvinvoinnista huolta, joten se sohva on usein vienyt voiton niinä ainoina vapaatunteina, mitä kalenterista on ennen nukkumaan menoa löytynyt.

Vaikka on ihan ymmärrettävää, että ei kaikkea jaksa tehdä kerralla, oon siitä huolimatta potenut ihan äärettömän huonoa omatuntoa, etten oo tänne ehtinyt/jaksanut/saanut aikaiseksi mitään tekstiä. Miten se onkin niin paljon helpompaa olla muita kohtaan armollisempi kuin itselleen? Tämän tiimoilta mielessä onkin paljon pyörinyt seuraava lause:

Kun toisaalle kumartaa niin toisaalle pyllistää.

Ihan oikeasti kukaan meistä ei pysty tekemään kaikkea kerralla – ei vaikka kuinka haluaisi. Kaikki meistä on vain ihmisiä, eikä ihmisillä ole supervoimia – ainekaan loputtomiin. Tällä kertaa kumarrettuani yritykseni sekä hyvinvointi- ja unelmavalmentamisen suuntaan, olen tullut pyllistäneeksi blogille. Josko molemmat kylläkin pyörivät saman aihepiirin tiimoilla (joten rakkaasta intohimostani ei ole tarvinut olla erossa), mutta nyt ison blogiseuraajajoukon sijaan apuni ovatkin saaneet Unelmapostini tilaajat sekä henkilökohtaiset asiakkaani ja rakkaat Dream teamin tiimiläiseni.

RIITTAMATTOMUUS JA TAYDELLISYYDEN TAVOITTELU

Tyhjäksi puristettu ja rutikuivaksi imetty

Oon kuluvan kevään aikana antanut itestäni niin paljon muille, joskus jopa väkipakollakin ohjelman takia. Samalla blogin suosion noustua huimasti, oon saanut todella ison määrän kiitosviestejä siitä, miten postaukseni ovat auttaneet monia sekä inspiroinneet ja innostaneet niin monia teistä unelmoimaan enemmän ja isommin sekä tekemään isoja muutoksia omissa elämissänne. Se on ollut mulle jotain niin merkityksellistä, että en oo halunnut tuottaa pettymystä teille lukijoille ja oon sen myötä itse nostanut omaa rimaani korkeammalle (postausten suhteen siis).

Kevään mittaan kerta kerralta musta tuntui, että halusin tehdä vieläkin paremman ja hyödyllisemmän postauksen. En halunnut (enkä edelleenkään halua) kirjoittaa mitään turhaa liibalaabaa tai sillisalaattiblogia, vaan nimenomaan paneutua niihin mulle rakkaisiin ja monia auttaneisiin aiheisiin. Aloin käyttää yhä enemmän ja enemmän tunteja postauksien kirjoittamiseen. Lopulta aloin vaatia itseltäni jokaisen postauksen olevan täydellinen ja saatoin kirjoittaa jotain postausta jopa pari päivää. Nostin joka kerta rimaa korkeammalle ja haastoin itseäni aina yltämään sen, mutta sormia napsauttamalla se ei tapahtunut vaan tein oikeasti töitä sen eteen ja annoin itsestäni sillä hetkellä kaiken sen saavuttaakseeni.

Kunnes… rima tuli vastaan ja sisimpäni valtasi riittämättömyyden tunne. Musta alkoi tuntua, että en voisi kirjoittaa, jos en ehtisi/jaksaisi/pystyisi tekemään parempaa kuin edelliset. Olin ihan itse omatahtoisesti rutistanut itseni niin kuiviin ja antanut kaikkeni, että mukini alkoi olla tyhjä. On vaikea jakaa muille mitään tyhjästä mukista.

Tuntui tyhmältä kirjoittaa samoista aiheista, vaikka ne olisikin olleet sillä hetkellä mielenpäällä. Tunsin itseni tyhmäksi alittaessani omat vaatimustasoni. Ja vielä samaan syssyyn loppurutistukset ohjelman tiimoilta, missä imettiin vihoviimeisetkin voitavat  – lopulta olin kuin tyhjäksi puristettu ja kuiviin imetty sitruuna, joka kyllä palautui muotoonsa eli ulospäin näytti täysin normaalilta, mutta täysin tyhjä sisältä. Kaikkensa antanut. Ideansa käyttänyt. Tarinansa kertonut. Niin tyhjä.

Ole armollinen itsellesi

Oon aina ollut todella vaativa itseäni kohtaan ja rankaissut, jos en ookkaan saanut joitain asioita tehtyä tarpeeksi hyvin tai laisinkaan, vaikka kyse ei olisi ollutkaan laiskuudesta vaan siitä, ettei yksinkertaisesti kaikkea pysty tehdä kerralla ja varsinkaan täydellisesti.

Oon todella kriittinen siitä, että mitä teen, miten ja milloin. Pyrin pitkälti kaikessa täydellisyyteen, vaikka oikeasti usein vähempikin riittäisi. Ja jos joskus tietoisesti päätän tehdä jonkun ei niin tärkeän asian hieman nopeammin ja sen koommin panostusta ja aikaani siihen laittamatta, poden siitäkin huonoa omatuntoa ja koen epäonnistuneeni. Siitä huolimatta, vaikka taustalla olisikin ollut tietoinen päätös armahtaa itsensä ja mennä kerrankin riman alitse sen ylitse kiipeämisen sijaan. Pitäisi vaan ymmärtää se, että joskus asioista huonomminkin suorituminen tai tekemättä jättäminen ei tee sen huonompaa, vaan on täysin inhimillistä.

RIITTAMATTOMUUDEN TUNNE

Vastaa ja vaikuta

Joten nyt ihana lukijani pyydän apuasi. Haluasin tietää, mitä juuri sinä toivoisit saavasi nähdä/lukea täältä? Mitkä postauksistani taikka aiheista ovat kolahtaneet sinuun ja haluaisit kuulla niistä lisää? Tykkäätkö lyhyemmistä vai pidemmistä postauksistani? Toivepostauksia? Kommentoi tämän postauksen alas!❤️

Ja näin loppuun haluan sanoa sinullekin:

SINÄ RIITÄT! SINÄ IHAN OIKEASTI RIITÄT! Muista olla itseäsi kohtaan armollinen. Täydellisyyden sijaan inhimillisyys onkin se, mitä kannattaa tavoitella.

RIITTAMATTOMUUS

Sinua voisi kiinnostaa myös:

 

 

You Might Also Like...

14 Comments

  • Reply
    Sannilakka
    06/06/2018 at 22:27

    Moi Eve, oon seuraillut juttujasi jo hetken aikaa mielenkiinnolla. Itselläni on paljon samankaltaisia ajatuksia elämästä, ja myös kirjoittaminen on lähellä sydäntä. Sulla on monta rautaa tulessa ja on hienoa, että olet löytänyt myös omat rajasi. Intohimo ei pysy intohimona jos ei välillä pysähdy ammentamaan aina vain syvempiä totuuksia elämästä. Ihanaa kesää❤️🙏✨

    • Reply
      roosaeveliina
      06/06/2018 at 22:31

      Kiitos tästä! Varsinkin tokavika lause oli ihan täydellinen, kiitos!!😍❤️

  • Reply
    Pauliina
    07/06/2018 at 00:56

    Kiitos Eve ihanasta blogista tätä on ilo lukea. <3 Pitkät ja syvälliset hyvinvointipostausket on kanssa ihania, mutta tykkäsin lukea välissä myös lyhyempiä postauskia omaan hyvinvointiisi liittyen, esim My Day -tyylisiä postauskia, sun top5 rentoutumiskeinot, kuinka hallitset omaa arkeasi, millaisia sun päivät on, ja vaikkapa treenipäiväkirjaa tai "mitä tänään söin" -postauksia. 🙂
    Ihanaa kesän alkua! <3

    • Reply
      roosaeveliina
      07/06/2018 at 01:15

      Kiitos tästä!😘 Painan mieleen tulevia postauksia ajatellen!❤️

  • Reply
    Toinen Eve
    07/06/2018 at 10:37

    Kiitos blogista, ajatuksista ja jakamisesta! Aiheesi ovat tosi arvokkaita, ja tsemppaavat ja positiiviset postaukset ovat inspiroivaa luettavaa. Olin kuitenkin jo hetken aikaa pohdiskellut, että olisi mielenkiintoista lukea negatiivisestakin aiheesta. Varjopuolet, jos nyt eivät seuraa niin ainakin aina silloin tällöin pompahtelevat mielessä ihan jokaisen elämässä. Ja silloin kun on ihan down, voi taivaisiin kurkotteleva, tsemppaava ja tosi hyväkin unelmapostaus tuntua enemmänkin lannistavalta. Siksi ilahduinkin kun näin tämänkertaisen postauksen otsikon (en siis tietenkään iloinnut sun uupumuksestasi, vaan siitä että uskalsit puhua siitä tänne ja jakaa ajatuksiasi sen inhimillisyydestä yms kyl sä tiiät :D). Riittämättömyyden tunne, itsensä vertailu ja ruoskiminen, soimaaminen esim. vanhoista mogailuista… Lukisin tosi mielelläni lisää aiheesta, ja uskoisin että siitä voisi olla paljon apua. Joskus nuo tunteet lannistaa sohvan pohjalle suklaalevyn kanssa niin isolla voimalla, ettei parhainkaan moti siihen litteään vatsaan ja itsensä kehittämiseen mahda sille yhtään mitään, ja just silloin voisi auttaa lukea jotain aiheesta – vinkkejä taikka ihan vaan vertaistukea.
    Kiitos vielä ja ihanaa, levollista kesää! 🙂 <3

    • Reply
      roosaeveliina
      07/06/2018 at 10:42

      Kiitos tästä!😍❤️

  • Reply
    Heidi
    08/06/2018 at 22:09

    Moi Eve! Itseäni kiinnostaisi kuulla erityisesti sun treenirutiineista ja millaisena osana liikunta on ollut ja on nykyään sun elämässä. Miten oot saavuttanut noin upean kropan ja millaista työtä sen ylläpitäminen vaatii? Millaisia ajatuksia sulla on urheilusta ja liikkumisesta ja miten oot löytäny ne just sulle mielekkäät urheilumuodot?😊 Lisäksi olisi mielenkiintosta kuulla sun mielipiteitä nykyajan kauneusihanteista. Se on aihe, jotka itse olen pohdiskellut viime aikoina paljon. Kiitos sulle mahtavasta blogista ja ihanaa kesää!❤️

    • Reply
      roosaeveliina
      08/06/2018 at 22:10

      Kiitos kommentista! Otan ainekin osan näistä työnalle!☺️

  • Reply
    Jonna Mäki
    18/06/2018 at 13:53

    Moi, kiitos blogista. Oon jo pidempään lukenut ja oot arvokkaita vinkkejä antanut elämänhallintaan ja itseluottamuksen kohottamiseen. Sinä olet upea nainen! <3 Tällä hetkellä mua kiinnostaisi eniten itsekurin saaavuttamiseen liittyvät jutut. Että osaisi sanoa ei herkuille! Ja myös painonpudotus, Oon aina ollut normaalipainoinen, mutta viimeisen vuoden aikana tullut noin 10kg lisää, sairaslomalla kun olen joutunut olemaan,

    • Reply
      roosaeveliina
      18/06/2018 at 14:24

      Moikka! Kiitos tästä!😍 Pistän ylös tuon idean!👌🏻

  • Reply
    Essi
    20/06/2018 at 17:12

    Sulla on ihana blogi! Oisko sulla suosituksia kirjoista jotka auttais kohottamaan itsetuntoa ja luottamusta itseensä? Olet ihanan positiivinen ja sulta löytyy aina inspistä! 🙂

  • Reply
    Emmiina
    30/06/2018 at 14:46

    Saako sun kautta infoo kehokuurin hinnasta ja ostosta ?:)

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggaajaa tykkää tästä: